Minille muuten tullu tohon rinnukseen hassusti raidat, keskeltä menee valkoinen karva mahaan asti mutta sivulta tulee sitten musta, beige, musta, valkoine,beige raidat.. On muutes aikast jännän näkönen tuo rinnus :) 

Eli siis minä olen muuttanu Espoosta turkuun ja musta tuli kertaheitolla kuulemma "maalaiskoira" mitä sekin sitten mahtaa tarkoittaa enhän mä maaksi ole muuttunut lainkaan vaikka karvat onkin irronnut. Mun muutto sujui ihan lepposasti kun tuo emäntä kantoi mun kaikki tavaranikin tänne asuntoon ja omansa tietysti perässä sitten.

Mun pihalla asuu nyt pari tosi kivaa setää kun ne molemmat tykkää musta, toinen on hieman vanhempi ihminen jolla on aina vihreä lippalakki ja valkoinen t-paita ja se pitää tota t-paitaa vaikka mun ihmisellä olis jo talvitakkikin päällä, kai se on iän myötä karaistunut tohon ulkoilmaan ja mun oma ihminen ei oo vielä. Ja sitten toi mun seinänaapurikin on ihan mukava, se ei mua liiemmin silittele toisin kuin tuo toinen, se vain juttelee mulle ja mun ihmimselle mukavia juttuja ja on oikeastaan aina hyvän tuulinen vaikka mä olisinkin vähän "lauleskellut" yksin ollessani. Hmph, eipä taida noi ihmiset tajuta että kyllä mäkin saan laulaa kun suihkussa käyn. Ihan siinä missä munkin ihminen lauleskelee tehdessään ruokaa. Ja kuinka mun ihminen kotiin osais jos en sille ilmottais missä mä asun? Siellä se sitten vaeltais yksin pimeessä mun ruokieni kanssa jos en suuntaa antaisi siitä mihin päin tulla.

Tää asunto on mulle muutenkin paljon parempi kuin edellinen, on kaksi tasoa ja yläkerrasta saa koooko ikkunan auki josta mä sitten tähystänkin lintuja puiden oksilta ja meidän kadonnutta wiivi-kissaa, kattomaalarikin oli kertonut ihmiselle että ei hän voi taukoa ollenkaan meidän pihalla pitää kun heti ilmestyy työnvahti töllöttämään ikkunasta ja kattomaan että takasin töihin sieltä laiskimus.. hihi, vaikka enhän mä sitä ole tarkoittanut, musta on vaan mielenkiintoista seurailla kaikkien muiden elämää ikkunasta kun itse olen vangittuna tähän asuntooni sisälle.

Toi ihminen joka mulle jäi jäljelle muutossa niin edelleen suunnittelee mulle kaveria, ehkä ensi kevääksi tai kesäksi ja sitten se on ihmetelly että josko mun pennuista pitäis yhden. mitä sekin meinaa, johan mä olin pentu? Ei kai se musta aio uudestaan pentua tehdä.. hui. On noi ihmiset kyllä sen verran omituista sakkia että enpä ihmettelis jos niinkin kävisi.

Nyt pitää jatkaa menoa taas kun pihalle tuli rillivieraita, jospa niiltä irtois mulle makkaran siivu jos toinenkin, nams :)

Eli 26.päivä ollaan mini viemässä misseilemään, tosin saapa nähdä mitä se Pekka Teini tytöstä tykkää kun niistä vähäisistäkin karvoista on enää kauluri ja pöksyt jäljellä. Likka kun no tiputtanu tosta keskivartalosta sitten niinkun aivan kaiken karvan :/ toivotaan että toi naama sitten sulattais herran sydämen ja käytöshän tolla tytöllä on kyllä tosi hyvällä mallilla että siitä tulee varmasti kiitosta :)

Lapinkoiria kisassa on 23 ja toivotaan että muillakin on kesäturkit kohdillaan yhtä hyvin kun meilläkin!! :D

mikäs sen parempaa kun päästä kotiin takasin eli turkuun? Ja omaan rakkaseen työpaikkaan johon on ikävöinyt yhden vuoden aivan hulluna niin että välillä on ihan itkettykin ja vielä hyvällä palkalla takasin <3 AH!

Nyt pitäis sitten vaan saada inspiraatiota tohon pakkaamiseen ja tavaroiden purkamiseen että pääsis sitten ajallaan muuttamaan, tää asuntokin pitäis valkoseks takasin maalata eli teippailua ja sanomalehtien kanssa tappelua edessä taas. JEE!

TURKU HERE I COME!!

Nyt on ollut pitkään niin kurjat sadekelit että kyllähän tässä pienempikin lapparinpenikka ja aikuinenkin masentuu. Oltiin mummilassa viikko sitten niinkuin varmaan hienoista kuvista huomasitte ja yritin loppuun asti taas välttää kotiin lähtemistä mutta onneksi minä fiksuna tyttönä aavistin sen jo edellisenä iltana ja pidettiin jätkän kanssa sitten hauskaa koko viikon edestä ja voi jummi olisittepa ton mamman ilmeen nähnyt kun se näki mut viime maanantai aamuna, hihi mua nauruttaa vieläkin! Mutta siis tosiasiahan on se että me jätkän kanssa tuumittiin kun ei taas tiedetä koska seuraavaksi nähdään että ollaan sitten koko yö lähipellolla myyräjahdissa ja voitte arvata kuinka upeen näköinen ja tuoksuinen mä olin kun oli satanut kolme päivää ja muutama myyrä oli pellolla kaivettu ylös ja haukuttu pisin yötä jätkän kanssa niin ettei ihmisetkään oikein ollut saanu nukuttua. No mamma tietysti aamulla herätessään ja pihalle tulleessaan ensimmäisenä katsoi mua suu auki kun mä olin upeesti hommannut itseni ruskeaksi korviin asti.. Siinäpä sitten mietittiin että noh mitäs nyt sitten tehdään kun oot ton näköinen ja sitten mua hieman pyyhittiin vain ja lähdettiin kotiin ajamaan. Kotiin kun päästiin ja noustiin ylös autosta niin mammalla meinas itku tulla kun takapenkki oli kuin hiekkalaatikko ja no luonnollisesti mä jouduin siinä sitten ensimmäiseksi pesulle, ihan epistä.

Nyt sitten oon kohta viikon vaan parkunut ja ollut ihan masentunut kun kaverit on niin kaukana ja mulla on vaan tommoinen tyhmä kissa joka ei tajua mistään yhtään mitään! Mamma on kyllä kertonut mulle lohdutukseksi että mullekin on kuulemma oma pentu tulossa ettei tarvitse yhtään itkeä. Kelpais kuulemma semmonen seitan näköinen kaunis lappariblondi meillekkin tai sitten kuulemma semmoinen punaisen-kultainen bretagnen bassetti, mutta mahtaa se bassetti vissiin kallis olla kun siinä ihan kultaakin on, onkohan mamma ajatellut yhtään sitä? Tai sitten jos se vaikka ryöstetään meiltä kun on niin arvokas? Kun ei kukaan tämmösiä höveleitä nallekarhuja uskailtais varastaa, mehän ollaan niin hurjan näköisiäkin ettei meitä uskalla edes lähestyä.. ÄÄRRR!! Tosin onhan sillä pikku fauvella mut, ja mä pidän pikkusiskosta sitten huolta tuli kuka tahansa kiusaamaan sitä tai ei! ;) Mutta siis seurankipeä oon ja toivon hartaasti että tää aika menis nopeaan ja oma kaveri olis jo kotona <3

nauttiiko?

Lapinpeikon Garhun Gaataja/Tarmo:

Lapinpeikon Jörö Jukka/Jätkä:

ja yhteiskuvia, mitä ei ole helppo ottaa!! :D

Mä niin rakastan tota Jätkän naamaa, se on niin kaunis ja muutenkin on tosi upee koira ihan kokonaisuudessaankin :)