moikka moi taas täältä, noniin mie mietiskelin tuossa viimesimmän blogimerkinnän jälkeen jonka kirjoitin aikalailla vihaisena ja taisinpa jopa hiukan liiotella asioita, (viheltelen) että taitaapi olla vaan uutuuden viehätys kyseessä tuossa Henrin touhussa ja odotan sen laantuvan jouluun mennessä ja jos ei laannu käydään varmasti pitkä keskustelu :)) hihi, mie kirjottelin tämän kaiken jo kerran kunnes minikin päätti ottaa osaa hommaan ja tyhjensi jotenkin koko kirjoitusruudun ja käynnisti quikplayn samalla..
hihi, neiti edelleen uhmaa käskyjä kovasti mutta alkaapa tuo uhma laantua, äsken käytiin pihalla niin rauhoittuminen vie tottakai aikansa mutta kiltisti antaa meidänkin jo kattoa telkkaria yöllä ja käytellä tietokoneita kun menee nukkumaan.. Äsken se tossa kävi tosiaan tietokonetta pureskelemassa ja kirjotteli omaa viestiäkin tähän mutta tosiaan neiti tyhjens tän miun tekstailun jo kerran ja nyt meniki tuoho matolle sohvan viereen nukkumaan ku mie koitan mettästää jotain ruokalähettiä ittelle jotta sais ruokaa hiukan vielä :)) joten pöly lasketutunut, koiramme voi erittäin elinvoimaisesti, syö hyvin ja virtaa riittää edelleen vaikka duracell pupulle lainata, nauttii elämästään täysillä! niin pihalla kuin sisälläkin :)) pihallahan myö käydään kolme-neljä kertaa päivässä n.45 minuuttia, välillä kävellään hihnassa ja välillä riehutaan nurmikolla pallojen ja naurujen kanssa :))

"Tummat silmät,  ruskea turkki, koskaan niitä hylkäisi en.
Lämpöinen on poskensanukka huulillani kun tunnen mä sen.

Tummat silmät, ruskea turkki, niihin kerran langeta sain.
Syrjällään nyt on sydänrukka. Rakastan niin häntä vaan <3 "