Heippismoikkis!

Nyt on ollut pitkään niin kurjat sadekelit että kyllähän tässä pienempikin lapparinpenikka ja aikuinenkin masentuu. Oltiin mummilassa viikko sitten niinkuin varmaan hienoista kuvista huomasitte ja yritin loppuun asti taas välttää kotiin lähtemistä mutta onneksi minä fiksuna tyttönä aavistin sen jo edellisenä iltana ja pidettiin jätkän kanssa sitten hauskaa koko viikon edestä ja voi jummi olisittepa ton mamman ilmeen nähnyt kun se näki mut viime maanantai aamuna, hihi mua nauruttaa vieläkin! Mutta siis tosiasiahan on se että me jätkän kanssa tuumittiin kun ei taas tiedetä koska seuraavaksi nähdään että ollaan sitten koko yö lähipellolla myyräjahdissa ja voitte arvata kuinka upeen näköinen ja tuoksuinen mä olin kun oli satanut kolme päivää ja muutama myyrä oli pellolla kaivettu ylös ja haukuttu pisin yötä jätkän kanssa niin ettei ihmisetkään oikein ollut saanu nukuttua. No mamma tietysti aamulla herätessään ja pihalle tulleessaan ensimmäisenä katsoi mua suu auki kun mä olin upeesti hommannut itseni ruskeaksi korviin asti.. Siinäpä sitten mietittiin että noh mitäs nyt sitten tehdään kun oot ton näköinen ja sitten mua hieman pyyhittiin vain ja lähdettiin kotiin ajamaan. Kotiin kun päästiin ja noustiin ylös autosta niin mammalla meinas itku tulla kun takapenkki oli kuin hiekkalaatikko ja no luonnollisesti mä jouduin siinä sitten ensimmäiseksi pesulle, ihan epistä.

Nyt sitten oon kohta viikon vaan parkunut ja ollut ihan masentunut kun kaverit on niin kaukana ja mulla on vaan tommoinen tyhmä kissa joka ei tajua mistään yhtään mitään! Mamma on kyllä kertonut mulle lohdutukseksi että mullekin on kuulemma oma pentu tulossa ettei tarvitse yhtään itkeä. Kelpais kuulemma semmonen seitan näköinen kaunis lappariblondi meillekkin tai sitten kuulemma semmoinen punaisen-kultainen bretagnen bassetti, mutta mahtaa se bassetti vissiin kallis olla kun siinä ihan kultaakin on, onkohan mamma ajatellut yhtään sitä? Tai sitten jos se vaikka ryöstetään meiltä kun on niin arvokas? Kun ei kukaan tämmösiä höveleitä nallekarhuja uskailtais varastaa, mehän ollaan niin hurjan näköisiäkin ettei meitä uskalla edes lähestyä.. ÄÄRRR!! Tosin onhan sillä pikku fauvella mut, ja mä pidän pikkusiskosta sitten huolta tuli kuka tahansa kiusaamaan sitä tai ei! ;) Mutta siis seurankipeä oon ja toivon hartaasti että tää aika menis nopeaan ja oma kaveri olis jo kotona <3