Mun ihmisellä on ollu hirvee kiiru täsä viime aikoina ja kun mun tassuilla näiden pienien nappuloiden painaminen on ihan mahdotonta oikeessa järjestyksessä vaikka kuonoakin apuna käyttäisi niin on jääny kuulumiset vähän vähemmälle :(

Eli siis minä olen muuttanu Espoosta turkuun ja musta tuli kertaheitolla kuulemma "maalaiskoira" mitä sekin sitten mahtaa tarkoittaa enhän mä maaksi ole muuttunut lainkaan vaikka karvat onkin irronnut. Mun muutto sujui ihan lepposasti kun tuo emäntä kantoi mun kaikki tavaranikin tänne asuntoon ja omansa tietysti perässä sitten.

Mun pihalla asuu nyt pari tosi kivaa setää kun ne molemmat tykkää musta, toinen on hieman vanhempi ihminen jolla on aina vihreä lippalakki ja valkoinen t-paita ja se pitää tota t-paitaa vaikka mun ihmisellä olis jo talvitakkikin päällä, kai se on iän myötä karaistunut tohon ulkoilmaan ja mun oma ihminen ei oo vielä. Ja sitten toi mun seinänaapurikin on ihan mukava, se ei mua liiemmin silittele toisin kuin tuo toinen, se vain juttelee mulle ja mun ihmimselle mukavia juttuja ja on oikeastaan aina hyvän tuulinen vaikka mä olisinkin vähän "lauleskellut" yksin ollessani. Hmph, eipä taida noi ihmiset tajuta että kyllä mäkin saan laulaa kun suihkussa käyn. Ihan siinä missä munkin ihminen lauleskelee tehdessään ruokaa. Ja kuinka mun ihminen kotiin osais jos en sille ilmottais missä mä asun? Siellä se sitten vaeltais yksin pimeessä mun ruokieni kanssa jos en suuntaa antaisi siitä mihin päin tulla.

Tää asunto on mulle muutenkin paljon parempi kuin edellinen, on kaksi tasoa ja yläkerrasta saa koooko ikkunan auki josta mä sitten tähystänkin lintuja puiden oksilta ja meidän kadonnutta wiivi-kissaa, kattomaalarikin oli kertonut ihmiselle että ei hän voi taukoa ollenkaan meidän pihalla pitää kun heti ilmestyy työnvahti töllöttämään ikkunasta ja kattomaan että takasin töihin sieltä laiskimus.. hihi, vaikka enhän mä sitä ole tarkoittanut, musta on vaan mielenkiintoista seurailla kaikkien muiden elämää ikkunasta kun itse olen vangittuna tähän asuntooni sisälle.

Toi ihminen joka mulle jäi jäljelle muutossa niin edelleen suunnittelee mulle kaveria, ehkä ensi kevääksi tai kesäksi ja sitten se on ihmetelly että josko mun pennuista pitäis yhden. mitä sekin meinaa, johan mä olin pentu? Ei kai se musta aio uudestaan pentua tehdä.. hui. On noi ihmiset kyllä sen verran omituista sakkia että enpä ihmettelis jos niinkin kävisi.

Nyt pitää jatkaa menoa taas kun pihalle tuli rillivieraita, jospa niiltä irtois mulle makkaran siivu jos toinenkin, nams :)